Minä
inhoan. Tai tietenkin nautin niillä neulomisesta, sehän on tajuttoman
helppoa kun ei tarvitse vaihtaa puikolta toiselle tai kääntää työtä, ja
reissuunkin pakatessa pyöröiltä eivät silmukat putoile...
...mutta sanoisin mielelläni kuin veli pikkuisena sokerintahmaisesta
munkkipossusta: "Mä söisin kun joku pitääs" - "Mä neuloosin kun joku
aloottaas."
Kerran teininä hurjalla innolla aloin neuloa
kirjavasta puuvillalangasta puseroa pyöröpuikoilla. Hyvin meni noin 15
cm matkan kunnes todettiin, että olin neulonut koko ajan kieroon. Eli
olin vain kääntänyt silmukoita oikein päin katsomatta, ovatko ne koko
puikon ajan samoin päin... Seurauksena äiti leikkasi puseronteelmeksen
halki ja ompeli sen suorana yhteen, mutta jostakin syystä jäi pusero
tekemättä loppuun... :D
Tätä muistelin eilen kun aloin tehdä
pyöröpuikoilla juhlatoppia. Tarkastin varmaan sata kertaa, ettei neule
varmasti ole kierossa... Minkä tähden pyöröpuikkojen pitää olla niin
monella kiemuralla, että kieroilua on tajuttoman vaikea huomata??
Pyöröpuikkoihin päädyin saatuani valmiiksi sen kirpputorin
kimallemohairista virkkaamani boleron - laitan tänne kuvia kun saan
kunnollisia, mutta vaatteen pitää melkeinpä olla päälläni että se
joltakin näyttää, ja hovivalokuvaaja Sami
on 60 km päässä. Viikonloppuna kyllä sitten otetaan kuvia varmaan
enemmänkin. Ollaan menossa Vaasaan teatteriin ja yöksi hotelliin, sinne
reissuun hätäilinkin tuota boleroa.
Tuli samalla toinenkin
"hätä". Ensimmäisessä aloittamassani kerässä oli nimittäin
kullansävyistä kimalletta, ja ajattelin iloisena että alesta löytynyt
kullansävyinen toppihan sopii sen alle kuin nakutettu. Mutta kun
ensimmäinen kerä oli virkattu ja otin toisen, se olikin hopeaa - samoin
kaikki muut. Niinpä boleron takakappaleen alaosassa on kultahileitä ja
muualla hopeaa...
Tuskin lienee vaarallista, jalometalli
kuin jalometalli! :) Sen kuitenkin totesin, että alle ei nyt sitten
oikein kultatoppi käy. Otin siis eilen toisen kirpparilöydön, muutaman
kerän värikkääksi kirjavoitua "hopealankaa" (yhdessä kerässä oli vyöte
tallella ja sen mukaan lanka on nimeltään Boutonné No 2 ja se on 63 %
viskoosia, 16 % villaa, 14 % metallia ja 7 % nylonia) ja aloin neuloa
toppia boleron alle.
Kirjoitin aiemmin, että kirpparilankojen
suhteen malli valitaan langan mukaan eikä toisinpäin. Kirpparilangoissa
on myös se hupaisa (?) puoli, että lankaa on sitten täsmälleen se määrä
mikä sitä on. Ainakin näitä erikoisia. Tätä metallilankaa oli noin 2
kerää, jotka kuluvat kohtuullisen nopeasti. (Olisi muuten hauska tietää
mitä tästä joku on joskus tehnyt - vyötteen mukaan lanka on ostettu
Lapualla aiemmin toimineesta perinteikkäästä kangaskaupasta ja hinta on
ollut 35 markkaa kerä.)
Niinpä tässä nyt samalla pähkäilen
millä langoilla jatkan sitten kun metalli loppuu... Toivon mukaan
tuloksesta tulee julkaisukelpoinen!
keskiviikko, 25. lokakuu 2006