Einari syntyi nelisen vuotta sitten Laihialla. Asuin siellä silloin kirjoittamassa Laihian seurakunnan 500-vuotishistoriaa, ja työkaveri kirkkoherranvirastosta houkutteli minut mukaansa Kyrönmaan opiston nallepiiriin.
Einari on täydellisesti ja kokonaan käsityötä. En nimittäin omistanut (enkä omista edelleenkään) ompelukonetta, vaan olen ommellut jokaisen nalleni sauman omin pikku kätösin.
Einarin sisällä on kimpale, josta kuuluu "möö" kun nallea kallistaa - se kuulostaa kyllä enemmän lehmältä kuin karhulta (ja tämän voin sanoa varmasti, sillä olen elämässäni kuullut enemmän lehmiä kuin karhuja). Sen kaikki käpälät ja myös pää liikkuvat. Kuonon ompeleminen oli haastavaa, mutta onnistuin saamaan Einarille aika lempeän ilmeen.
Täyttäminen oli muuten aika hauskaa puuhaa, sillä siinä tarvittiin voimia. Arjan mies teki myös minulle kepakon, jolla puunlastua tungettiin nallen sisään kyllin tiiviisti. Välillä tuli olo kuin olisi todella synnyttänyt, kun nallen pää oli polvieni välissä ja ähkien tungin täytettä sisään... :D
Einarin valmistuttua neuloin sille vielä jussipaidan, jotta se kävisi kunnon pohjalaisesta. Harmi vain jätin ne ylä- ja alaraidat tuosta harmaasta osiosta pois, ajattelin että noin pienessä se näyttäisi tukkuiselta. Tietysti raidat voisi ommella päälle nyt myöhemmin.
Nykyään Einari asustaa olohuoneessani vanhan arkun päällä yhdessä monien muiden pehmoystävien kanssa. Tai siis Einarihan on antiikkinalle eikä mikään pehmo, vaan kova kuin kivi.
Viikonloppuna
olisi Seinäjoella käsityömessut... Taitavat aika- ja
finanssirajoitusten vuoksi vain jäädä käymättä. Tiedän, etten poistuisi
tyhjin käsin - tällä hetkellä luulen että mukaan tarttuisi tusinoittain
lankoja...
Klo 21.30: Kävin lisäämässä Einarista vähän isomman ja laadukkaamman kuvan, äskeinen oli vanha ja pieni...
Klo 21.30: Kävin lisäämässä Einarista vähän isomman ja laadukkaamman kuvan, äskeinen oli vanha ja pieni...
